Sunnuntaina tuli messuiltua oikein kunnolla - minä ja äiti. Miesväki jäi flunssaisena kotiin. Kun latasin kolikoita
Velodromin vieressä olevan parkkipaikan mittariin ajattelin, että ei ikinä saada kulumaan neljää tuntia. Kuinka ollakaan, aika kului kuin siivillä ja hädin tuskin ehdimme ajoissa takaisin autolle. Seuraavassa lyhyesti messujen saldoa, sekä kysymys lukijoille.
|
Hornborgin osastolta löytyi köynnöstuki, jolla kasvin saa pallomaisesti tuettua. |
|
Revontuliatsalea ihanan mandariinissa värityksessä. |
|
Vuorimännystä voi muotoilla myös tällaisen bonsain. Tämä kuvan yksilö taisi olla alppivuorimänty, mutta eiköhän tuollaisia muotoja saa leikattua muihinkin vuorimäntyihin. |
|
Mikä kasvi lienee kyseessä, onko kenelläkään tietoa? Lehdet ovat pitkänomaiset, hieman nahkeapintaiset. Kukinto on hieman kellomainen, väriltään vaaleanpunainen ja sijaitsee pitkän varren päässä. |
Ja sitten se kysymys: Tunnistaako joku, mikä kasvi näkyy
alimmassa yllä olevassa kuvassa keskellä? Eräs puute messuilla oli se, että rakennetuissa mallipuutarhoista puuttui lähes järjestään kasvien nimikyltit. Siinä sitten arvuuttelimme ja onneksi aina välillä sattui kohdalle kokeneempi "puutarhuri", joka tunnisti meille tuntemattomampia kasveja. Mutta tuo valokuvassa näkyvä kasvi jäi siis tunnistamatta.
|
Kohta se alkaa, kevään istutusurakka. |
Jotain tarttui mukaankin. Hanskojen lisäksi ostin juurakoita (juurimukuloita? sipuleita? mitä?). Valinnan vaikeus iski taas ja vähän kiirekin kun viime minuuteilla näitä valkkasi. Päädyin omiin suosikkeihini ja ostin kolmea lajia
päivänliljoja, kahta lajia
pioneja, yhden
syysleimun ja
kruunuvuokkoja. Lisäksi äiti osti meille
akileioja. Vuokkoja lukuunottamatta kaikki ovat monivuotisia - tai ovat vuokotkin, jos ne jaksaa talvettaa lämpimässä. Pioneja lukuunottamatta kaikkien pitäisi myös ehtiä kukkia ensi kesänä. Istutuspuuhiin pääsen kun
Hornborgin perennamulta saapuu tontille viikolla 19. Tuskin maltan odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!