maanantai 25. helmikuuta 2013

Kun kaikki ei suju kuten Strömsössä

Etelärajalle tuli viime syksynä istutettua 24 isompaa ja kymmenkunta pienempää timanttituijaa. Timanttituijat pitäisi ainakin ensimmäisinä vuosina istuttamisen jälkeen suojata kevätahavalta, semminkin jos ne on istutettu aurinkoiseen paikkaan - ja meillähän on. Miten siis toimia? Syksyllä, hyvissä ajoin ennen routaa, isketään tukikepit maahan, sitten odotetaan pakkasia ja sen jälkeen asetetaan varjostuskangas tuijien suojaksi. Tukikepit ainakin olisi hyvä lyödä maahan ajoissa - kankaalla ei ole niin kiire kun ei sitä homeiden takia saisi muutenkaan laittaa paikoilleen liian aikaisin.

On ne niin nättejä ja toivottavasti myös hengissä kun kesä tulee.
Ja näin meillä: Marraskuussa pähkäilin, että kyllä niiden keppien kanssa ehtii kun on niin leutoakin. Samaan aikaan naapuri suojasi jo omia tuijiaan. Sitten tuli Antinpäivän myrsky, pakkaset ja 30 cm lunta. Vieläkin olisi ehtinyt niiden keppien kanssa, mutta siinä vaiheessa oli muitakin hommia jonossa. Sitten aurinkoa ei näkynyt viikkokausiin ja tuudittauduin uskomaan, ettei näy jatkossakaan. Tammikuun lopussa, ensimmäisten aurinkoisten päivien myötä havahduin todellisuuteen ja hätäpäissäni aloitin tuijien suojaamisen. Olin kyllä varautunut suojausoperaatioon ostamalla monta pakettia varjostuskangasta jo syksyllä. Ison kankaan levittäminen tuijien päälle hangessa tarpoen tuntui kuitenkin sen verran vaivalloiselta, että kävin vielä ostamassa erillisia huppuja, yhteensä 24 kpl

Tässä vielä villinä ja vapaina - ensimmäisenä suojatut näkyvät taaempana, autotallin vieressä.
Suojaaminen sujui tietenkin heti ensimetreiltä kuin Strömsössä ikään: Tuijia piti kaivella hangesta esille, tukikeppejä ei saanut painumaan maahan (luovutin) ja valmishuput olivat liian lyhyitä helmasta, mikä olisi tietysti pitänyt tajuta ihan yksikertaisella matematiikalla eli riittääkö 120 cm huppu peittämään 150 cm korkean tuijan, hmmmm.... Väsäilin suojahupuista ja -kankaasta kääröjä yhden iltapäivän ja pääsin tuijarivistön puoleenväliin. Sitten aurinko päätti häippästä pariksi viikoksi näkyvistä, minä aikana satoi myös noin 30 cm uutta lunta. Eilen sitten sisuuntuneena suojasin loput isoista tuijista ja korjailin aiempia suojauksia. Nyt noin metrin hangessa tarpoen. Aurinko sentään paistoi ihanasti ja lämmitti kasvoja.

Näin käy ilman tukikeppejä - lumi tarttuu suojakankaaseen ja painaa latvaa alaspäin. Korjailin näitä eilen mm. pujottamalla aurauskepin muutaman hupun sisään, latvuksen tueksi. Näytti toimivan. Jatkossa täytyy karistella lumia pois useammin.
Tämän tositarinan opetus voisi olla, että suojaa tuijat ajoissa! Eilen urakan päätteeksi totesin oppineeni suojaamisesta pari muutakin asiaa. Ensinnäkin tukikepit kannattaa tosiaan lyödä maahan ajoissa, mutta jos tuijat ovat jo jonkun korkuisia, jokaiselle pitäisi olla oma tukikeppi (tai tukikehikko) ja suojahuppu. Olen nähnyt paljon suojauksia, joissa varjostuskangas on levitetty aidanteen päälle, sinne tänne pystytettyjen tukien varaan. Näin itsekin ajattelin ensin toimia. Tällaiseen suojaamiseen liittyy kuitenkin se ongelma, että kankaan päälle satava lumi alkaa helposti painaa kangasta ja sen alla olevaa kasvia. Eli jos käyttää pitkää kangasta, se tulisi tukea jokaisen tuijan kohdalta kunnolla, mieluusti levittää paikoilleen vasta kun lunta ei enää sada senttikaupalla (kesäkuussa?) tai levittää tuijien eteen, jolloin se ei paina kasvia. Hupuissa on se hyvä puoli, että ne pitävät tuijan oksat tiiviimmin runkoa vasten, jolloin lumi ei pääse painamaan oksia alaspäin.

Nämäkin nyt vihdoin suojassa, eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Ensi syksynä sitten kepit ajoissa maahan ja huput paikoilleen heti kun tulee pakkaset. Lupaan!


5 kommenttia:

  1. :D Kantapään kautta! :) Nää on näitä asioita, joissa niin helposti omat lupaukset unohtuu :D

    Pitääkin tulla ensi syksynä muistuttelemaan ;D

    VastaaPoista
  2. Jep, näinhän se menee. Teoriassa asia on kristallin kirkas, mutta käytöntö ontuu.:) Ensi syksynä käy varmaan niin, että ripustan suojia henkihieverissä yötämyöden ja sitten tulee leuto talvi, vähän lunta ja kepit uppoavat maahan vielä tammikuussakin.

    VastaaPoista
  3. Koti Lahelaan -blogiin tuli kysymys koskien tuijien valintaa aitakasviksi eli: "...miksi päädyitte tuijaan ettekä esim. kuuseen." (Ks. http://kotilahelaan.blogspot.fi/2013/03/iv-koneen-ongelma-ratkaistu.html#comment-form)

    Tuohon löytyy parikin perustetta. Ihan aluksi haluan kuitenkin todeta, että kuusi ei ole mielestäni ollenkaan huono vaihtoehto, jos haluaa hyvin peittävän ja ikivihreän aidanteen. Ja kukin valitsee aitakasvinsa omien mieltymystensä ja tarpeidensa mukaan.

    Me halusimme timanttituijan, koska se kasvaa tiiviisti ja säännönmukaisesti, ollen kuitenkin ilmava. Se ei välttämättä edellytä leikkaamista, ainakaan ennen latvan leikkaamista, minkä toimenpiteen tarkoitus on pysäyttää kasvin pituuskasvu. Ja vaikka latvaa ei leikkaisikaan, tuija ei kasva läheskään samoihin mittoihin kuin esim. kuusi ja säilyttää silti pilarimaisen muotonsa.

    Kuusiaita vaatii enemmän leikkaamista, ainakin jos haluaa siitä tuuhean ja säännöllisen muotoisen. Leikkaaminen pitää myös aloittaa varhain, sillä jo puutuneiden oksien tilalle ei kasva uusia, jos ne leikkaa pois. Puutarha.net-sivustolla on hyvä artikkeli kuusiaidan laikkaamisesta, ks. http://puutarha.net/artikkelit/1175/kuusiaidan_leikkaaminen.htm

    Kuusiaita on siis työläämpi kasvattaa, mutta toki hieno, jos sitä jaksaa leikata ja muotoilla alusta asti. Kuusi on kestävämpi kuin tuija ja soveltuu paremmin meidän pohjoisiin olosuhteisiimme. Itse pidän kuitenkin enemmän tuijan muodosta, sen helppohoitoisuudesta leikkaamisen suhteen ja kirkkaammanvihreästä väristä. Tuija on kieltämättä arempi ja vaatii ainakin aluksi enemmän hoitoa, mm. kastelua ja suojaamista. Minulla kuitenkin pysyy kädessä paremmin kastelukannu kuin puutarhasakset.

    VastaaPoista
  4. Niinhän tuo nyt meinaa tehdä kuten helmikuussa 2013 sanoit.. leuto talvi tuli ja kepit uppoaa maahan vieläkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä talvena ei tosiaan ole ollut kiire keppien kanssa.:)

      Poista

Kiitos kommentista!