Tuhoja

Uutta versoa omenapuuhun.

Niin on kiirettä pitänyt viime aikoina, että blogin päivittäminenkin on jäänyt vähemmälle. Nyt yritän ryhdistäytyä ja kertoa, mitä viime syksynä istutetuille kasveille kuuluu.

Ihan täysin ilman tuhoja ei ensimmäinen (vajaa) vuosi ole sujunut. Ensinnäkin, suojauksista huolimatta, jänö naposteli yhden koristeomenapuista täysin kuoliaaksi (oli peijakas päässyt runkosuojan alapuolelta puuntyveen käsiksi) ja yhden omenapuun sellaiseen kuntoon, että jouduin leikkaamaan puun latvaosan kokonaan pois. Omenapuu on sittemmin tehnyt versoja leikkauskohdan alapuolelle, joten ajattelin seurata, josko omenapuusta tulisi vielä jotain. Älkää siis luottako pelkkiin runkosuojiin vaan reippaasti kunnon verkko puun ympärille viimeistään alkusyksystä - muuten "väiski" kiittää.

Pystyyn kuivunut tuija.

Ahava eli kevätkuivuus oli tänä keväänä poikkeuksellisen paha. Meillä se koetteli paitsi etelärajan tuija-aitaa myös yhtä pensassembroista. Suurin osa tuijista selvisi ahavasta, osa täysin vahingotta, osa sieltä täältä kuivahtaen. Kolme pienempää tuijaa sai kuitenkin enemmän siipeensä ja näistä ainakin kaksi on mitä ilmeisemmin pystyyn kuivuneita. Kevään ja kesän kastelu sekä lannoittaminen näyttää korjaavan tilannetta, minkä lisäksi olen napsinut pahimpia kuivia kohtia pois oksasaksilla. Kaupoista saa myös havupuubalsamia, jonka pitäisi piristää juuri ahavan koettelemia havukasveja. Kaiken kaikkiaan tuijat selvisivät hyvin ja oleellinen tekijä selviämisessä näyttää olleen lumi ja sen suojaava vaikutus, sillä pitkään lumen sisällä olleet selvisivät paremmin kuin ne, joiden ympäriltä lumi suli ensimmäisenä.

Kukkiva pensassembra

Toisen pensassembramme kohtaloksi koitui paitsi ankara ahava myös se, että latvus on jossain vaiheessa revennyt joko lumen painosta tai muuten - jänö ainakin oli lumessa näkyneiden jälkien perusteella loikkinut sembrojen yli pariinkin kertaan. Toisenkin sembran latva oli revennyt, mutta pienen paikkaamisen jälkeen kyseinen sembra näyttää toipuneen hyvin ja on kukkinut punaisilla kukilla koko alkukesän.

Japaninmarjakuusista raportoin jo aiemmin. Niiden osalta päädyin leikkaamaan ruskettuneet latvukset pois. Käsittääkseni marjakuusi kestää enemmänkin leikkaamista, jopa muotoilua. Hengissä siis ovat edelleen kaikki, myös siirretty yksilö.

Syyshortensian uusi alku?

Omaan piikkiini mene varrellisen syyshortensian "tuhoaminen". Syksyllä isojen kukintojen paino oli liikaa kasvin oksille, jotka tukemisesta huolimatta taittuivat tuulessa ja sateessa. Napsin oksia pois jo syksyllä ja nyt keväällä leikkasin koko latvuksen irti vain havaitakseni, että varsi alkoi puskea uutta versoa sieltä täältä. Lopulta lyhensin koko varren lähes maan tasalta, ajatuksena kasvattaa matala pensasmainen syyshortensia. Varrelliset, isokukkaiset kasvit kannattaa siis tukea hyvin, jotta kukinto ei pääse veden tai tuulen painosta taittamaan latvusta. Saa nähdä, miten hortensialle käy.

Vuorimännyt elossa ja hyvässä voinnissa.

Syyshortensian versomisesta tuli mieleeni - syksyllä istuttamani kolme syreeniä ovat venehtäneet alkukesän aikana ihan uskomattomiin mittoihin. Kukkia ei tänä keväänä tullut, mutta kokoa on alkuperäiseen nähden tällä hetkellä noin nelinkertaisesti. En enää ihmettele, miksi syreeni on suosittu aitakasvi: se on ilmeisen kestävä, jänöt eivät siitä välitä, se kasvaa ihan hullunlailla ja on vielä kauniskin. Yritän nyt varmistella ensi kevään kukkimista järkevällä lannoittamisella.

Länsirajan vuorimäntyrivistö on talvehtinut hyvin, jopa ne kaksi yksilöä, jotka istutin todella myöhään syksyllä. Kaikkiin on tulossa reipas vuosikasvu, joten kysymys kuuluu: Typistänkö jo tänä kesänä vai pitäisikö odottaa vielä vuosi?

Peucen eli makedonianmännyn oksa

Talomme länsipuolelle istutetut makedonianmännyt ovat niin ikään selvinneet hyvin talvesta. Myös itärajan kolme koristeomenapuuta sekä hyötypuutarhamme omena- ja luumupuut, jotka eivät päätyneet jänön ruuaksi, ovat hyvin elossa. Vaikka tuhoja on tullut, en ajatellut heti rynnätä taimikauppaan ostamaan uusia kasveja menetettyjen tilalle. Syksyllä katselen, minkälaisia tarjouksia tulee vastaan ja panostan taas syysistutuksiin. Siihen asti keskityn hoitamaan näitä jo hankittuja, vielä hengissä olevia kasvejamme.