Tontti mitä parhainta savimaata

Syksyllä 2009, tonttikaupan varmistuessa,  tulevalla pihallamme lainehti metrin mittainen tiheä juolavehnäkasvusto ja ojanpientareella kukoistivat leskenlehti, voikukka sekä pihasaunio. Tuolloin olimme lähinnä eufoorisia siitä, että olimme löytäneet kohtuuhintaisen ja -kokoisen rakentamispaikan edes jotenkin hyväksyttävän matkan päästä Kehä III:n ulkopuolelta. Kun maaperätutkimuksessa selvisi, että paaluttamissyvyyskään ei ollut huima, tontti tuntui pieneltä onnenkantamoiselta.
 

Siinä se heinikko lainehtii tuulessa - ikioma plänttimme <3

Toki tiesimme tonttiin liittyvät haasteet jo ennen tonttikauppoja: Maaperä on enimmäkseen savea, peruskallion noustessa kohti maanpintaa tontin luoteiskulmassa. Tonttimme on myös haastavan mallinen: leveyttä on pohjoisrajalla rapiat 19 metriä, etelärajalla 26 metriä ja pituutta yli 40 metriä. Kun tuolle alalle sovitettiin talo ja autotalli, mällättiin terassit, autopiha sekä kulkuväylät, ei reilun 1000 neliön tontista jää mitään suuren suurta alaa puutarhan perustamiseen. Lisäksi tonttimme sijaitsee joutomaahan rajoittuvan virkistysalueen lounaisreunassa, ilman merkittävää tuulensuojaa, joten puhalsi tuuli melkein mistä suunnasta tahansa, länttä lukuunottamatta, puhuri todella tuntuu ja näkyy tontilla.

Puutarha-alan kirjallisuutta kun riittävän pitkään lukee, ei voi välttyä ajatukselta, että mikä tahansa muu maalaji kuin savi olisi parempi puutarhan perustamisen ja menestymisen näkökulmasta. Toki jonkinlainen humuskerroskin tontillamme oli, mutta niin rikkakasvien juuristojen läpitunkemaa, että jo puutarhasuunnittelun alkumetreillä aloin laskea kuinka paljon joudumme poistamaan pintamaata tontilta - ja sitähän poistettiin, ihan rakennusporojektin alussa useita kasettikuormia rakennusten, tulevien terassien ja autopihan alta sekä viime kesänä vielä aiemmin mainittu 140 m3 lisää.

Peucet rivissä

Tontilta siis poistettiin ensin pintamaat, minkä jälkeen pohja muotoiltiin siten, että puille ja isommille pensaille saatiin riittävän syvä kasvualusta. Samalla kiinnitettiin huomiota siihen, että pintavedet ohjautuvat pois päin talon ja autotallin kivijalasta, kohti tonttikaivoa ja vieläpä siten, ettei vesi jää seisomaan istutussyvänteisiin mädännyttämään puiden juuria. Lopuksi tehtiin täytöt mullalla ja osin soralla. Saimme suurimmat puut ja pensaat istutettua syvään multaan, minkä jälkeen kaikki istutusalueet peiteltiin maisemointikankailla ja päälle levitettiin vielä kerros männyn kuorikatetta. Nuo kaksi jälkimmäistä toimenpidettä estämään sinnikkäiden rikkakasvien kasvaminen ja leviäminen istutusalueilla. Sivuhuomiona muistan jostain lukeneeni, että kangasta ja kuorikatetta ei jostain syystä saisi käyttää yhdessä - mutta meillä kuitenkin näin.

Maanrakennusoperaation jälkeen rikkakasveja ruokkinut kokkareinen savimaa oli muutettu ravinteikkaaksi multakerrokseksi savimaan päällä. Nyt vesi ei kaatojen ja salaojituksen ansiosta jäisi minnekään seisomaan, mutta samalla savimaa pitää kasvualustan hikevänä kuuminakin kesäpäivinä, vähentäen tarvetta kasteluun. Täällä Lähelan peltojen keskellä kun ei ole mitenkään harvinaista, että helteillä lämpötila lähentelee +30 astetta Celsiusta.