torstai 29. elokuuta 2013

Rumien kohtien ehostamista

Talo ja sen piha sisältävät valmiinakin paljon kohtia, jotka eivät esiinny silmälle kovin edullisina. Meidän talossa ja pihassa tällaisia kohtia ovat mm. katolle vievät tikkaat ja lämpökaivonkansi. Oi, miksi halusinkaan jättää kannen näkyviin? Ennen pysyvämpien piilotusmenetelmien tai -rakenteiden valmistumista olen yrittänyt piilotella rumimpia kohtia mm. kukka-asetelmien taakse.

Amppelin kiinnitysmekanismi on vähän eksoottinen, mutta toimii. Kuvan amppeli roikkui aiemmin etuoven vieressä ja sai häädön, koska vuotaa kuin seula, enkä voi kastella sitä ilman, että seinäkin kastuu.
Tulevaisuudessa toivon pysyvämpää piilotusratkaisua pihamme monivuotisista kasveista yhdistettynä erilaisiin aidanteisiin.

Joriini ja muratit kaivonkannen päällä.

maanantai 26. elokuuta 2013

Viikonlopun saldoa

Viikonloppu sujui pihatöiden merkeissä. Kitkemisen lisäksi huhkin talikon kanssa männynkuorikatekasan kimpussa. Mainittu katekasa ja sen hupenemattomuus on häirinnyt jo jonkin aikaa. Toimituksesta on vuosi ja kasasta edelleen noin puolet jäljellä. Viime syksynä näytti siltä, että katetta tuli tilattua ihan liikaa, mutta nyt tilanne on toinen. Vinkkinä katehankintaa pohtiville: kuivuessaan männynkuorikate painuu melkoisesti kasaan, sitä kannattaa siis laittaa 1,5 - 2 kertainen määrä suunniteltuun lopputulokseen nähden. Meilläkin katteen määrä esim. timanttituijien juurilla tuntui ensin runsaalta, mutta kuivuessaan kate on painunut niin paljon kasaan, että sitä oli nyt hyvä lisäillä.

Viikonlopun työmaata. Talikolla kuorikatteen siirtäminen kottikärryihin sujuu helpoiten. Muitakin välineitä on tullut kokeiltua, mm. tavallista sekä lumilapiota. Talikko kuitenkin toimii parhaiten.
Noin 20 kottikärrykuormallista myöhemmin havaitsin, että katekasa oli huvennut ehkä puoleen entisestä. Ihan en päässyt tavoitteeseeni hävittää koko kasa viikonlopun aikana, mutta alku oli lupaava. Katteen kärrääminen on oivallista puuhaa myös syksyn sadepäivinä, kunhan muistaa pukea vedenpitävät vaatteet päälle ja laittaa saunan lämpiämään.:)

Mitäs palleroita nämä ovat?
Eilen illalla siirryin istutuspuuhiin. Ensiksi istutin äitini Hankoniemeltä tuliaisiksi tuomat mehitähdet talvehtimispenkkiin. Koska pihamme on edelleen vaiheessa, mainituille tähdille ei ole vielä lopullista sijoituspaikkaa tiedossa, joten tein sekoituksen hiekasta ja mullasta, kippasin sen istutusrondellin viereen ja painelin mehitähdet hiekkaiseen kasvualustaansa. Lopuksi kastelin istutuskumpareen reilusti. Paikka on lämmin ja kasvualusta läpäisevä, joten eiköhän nuo tuossa menesty ensi kevääseen asti.

Mehitähdet väliaikaisesti istutettuna. Näitä pitää jakaa ja harventaa säännöllisesti, sillä ovat ahkeria leviämään.
Istutin myös pari komeaa Joriinia eli Daaliaa ruukkuihin jo rupsahtaneiden samettiruusujen tilalle. Toisen ruukun sijoitin tuttuun paikkaan lämpökaivon kannen päälle ja toisen terassin liukuoven eteen, jotta istutusta voi ihailla myös sisältä ruokailupöydän äärestä. Näiden pitäisi pärjäillä ulkona ruukuissa aina siihen asti kunnes yöt kylmenevät useamman kerran pakkasen puolelle. Sitten täytyykin pohtia, yritänkö talvettaa juuret vai heitänkö ne pois.

Joriinit ruukussa terassin oven edessä. Mukana myös aiemmin kesällä ostamiani muratteja, jotka ovat menestyneet mainiosti.
Olen tyytyväinen viikonlopun saldoon: pääsin vihdoin ahertamaan oikein kunnolla pihan kimpussa, minkä lisäksi ehdin maalata terassien rimoituksia sekä toimia hanslankarina Harrille, joka naulasi sisääntulokuistin kattoa sekä ruuvaili rimoituksia paikoilleen. Tästä on hyvä jatkaa hommia iltaisin nyt kun vielä on valoisaa.

torstai 22. elokuuta 2013

Valmis!

Mitä ihmettä sitä nyt puuhaa vapaa-ajallaan kun talo ja autotalli on maalattu? Koville otti, mutta valmista tuli. Vielä pitää sieltä täältä korjailla; kuka lie roiskinut ruskeaa maalia keltaiseen seinään? Lisäksi terassien sisäkattojen laudoista osa on maalaamatta samoin kuin terassien ja autokatoksen rimoitus. Mutta niitä voi maalata syksyn pimeinä iltoina autotallin suojassa. Pääasia, että kaikki isot seinäpinnat, ikkunoiden ja ovien pielet sekä räystäät - ihmiset, kun rakennatta, tehkää umpiräystäät - on maalattu ennen syksyn sateita.

Syksystä ja sateista tuli mieleen, että Bauhausissa on tarjouksessa syyslannoite. Pihan laitto on taas muutenkin ollut enemmän mielessä ja jotain pientä olen ehtinyt maalauksen lomassa tehdäkin. Nyt kun maalisutiin ei tarvitse enää tarttua kaikkina sopivina hetkinä, voin ryhtyä toteuttamaan kesän aikana muhineita ideoita muutoksista, korjauksista ja uusista jutuista.:) Luvassa varmasti kuvapäivitystäkin. Ja jos ei mies kohta aktivoidu Koti Lahelaan -puolella, täytynee minun hoitaa päivitykset myös raksaamisen osalta. Silläkin saralla on tapahtunut aika paljon kesän aikana - mm. meidän maalausurakan finaali!

lauantai 10. elokuuta 2013

Kasveja luonnossa

Tuossa maalatessa tuli havainnoitua, minkälaisia luonnonkasveja pihamme läheisyydessä - ja vähän pihallakin - kasvaa. Riesahan nuo ovat, jos niitä joutuu kukkapenkistä kitkemään, mutta toisaalta myös hyvin kauniita. Parhaiten viihtyy leskenlehti, joka näyttäisi vallanneen kasvutilaa myös juolavehnältä. Tuo viimeksi mainittu on vähentynyt merkittävästi, mikä on tietysti kitkemisen näkökulmasta hyvä asia. Uutena tulokkaana voisin mainita peltokortteen, jota en muista aiempina kesinä edes nähneeni - nyt tuota hörhelöä pukkaa vähän joka paikassa.

Ojanpientareen valtias - tälle tarttis vissiin tehdä jotain?
Leskenlehti on kansoittanut lähes koko ojanpientareen ja puskee pihallemme kohdissa, joissa katekangas ei ole estämässä kasvua. Kasvi viihtyy niin hyvin, että vetää koossa vertoja jo ruttojuurelle. En niin välittäisi, vaikka kyseinen kasvi katoaisi kokonaan kulmiltamme - tätä on tullut kitkettyä enemmänkin ja maaversot ovat todella pitkiä.

Tuosta pääsee kasvamaan, sepelin ja katekankaan välistä.
Ojanpientareella on tänä kesänä kasvanut myös muutama komea ohdake. Itse en tunnista, onko kyse pelto-ohdakkeesta vai mistä? Piikkejä on melkoisesti, eikä varteen kannata tarttua ilman hanskoja. Toinen "pisteliäs", joka on ilmestynyt tonttimme partaalle, kuin myös kukkapenkkiini, on nokkonen. Pikkuraksaajakin oppi kesän aikana, miltä nokkonen näyttää - ja ennen muuta, miltä se tuntuu.

Tälle ohdakkeelle on kuvan ottohetken jälkeen käynyt "ohdakkeisesti" - kun palasimme mökkireissulta havaitsin, että ohdake oli kuivunut pystyyn. Liekö juuret houkutelleet jotain syöpöttelijää? Ettei vain olisi myyrän tekosia?
Ojan pientareella kasvaa myös lajike, jonka menestymistä haluaisin auttaa, nimittäin hiirenvirna. Tämä lapsuuteni lempikukka viihtyy vieretysten niittynätkelmän kanssa ja molempia olisi ilo nähdä ojanpientareella enemmänkin. Jos saan tuon leskenlehden kuriin, nämä kaksi voisivat menestyä paremmin ja vallata itselleen lisää tilaa.

Hiirenvirna (ja niittynätkelmä takana).
Myös saunakukka eli peltosaunio viihtyy paikka paikoin. Tuoksu ei ole parhain mahdollinen, mutta silmälle valkoinen kukinto on kaunis.

Peltosaunio
Ja tässä alla pihamme uusin "pahis" eli peltokorte. Tuo hattivatitkin mieleen tuova hörhäke tunkee vähän joka raosta, mm. katekankaaseen tulleista rei'istä. Kun nyhdän kasvustoa pois paljastuu kankaan alta pitkääkin pidemmät varret/versot. Kasvunopeus on uskomaton tällä lajilla. Todellinen rikka.

Peltokorte
Yhden putkenkin bongasin ojanpientareelta. En tiedä, mikä putkista on kyseessä, mutta komea yksilö on.


Mikäs putki tämä on?
Entä torjunta? En kauheasti perusta myrkyistä, tosin niitäkin lienee pakko jossain määrin käyttää mm. sokkelin vierustoilla. Kitkeminen on tietysti tylsää, mutta ainakin meidän pihalle tähän mennessä eksyneet lajit on ollut kohtuullisen helppo poistaa mekaanisesti - ehkä voikukkaa lukuun ottamatta. Kattaminen kankaalla toimii hyvin, kunhan kankaassa ei ole reikiä. Sen sijaan pelkkä kuorikate ei vaikuta kovin tehokkaalta rikkaruohojen torjunnassa. Tulevina vuosina, jahka saan lisättyä maanpeitekasveja, rikkaruohojen kasvu vähenee jo muiden kasvien varjostuksenkin vuoksi. Kitkemisestä tuskin pääsee koskaan eroon, mutta sellaista se puutarhan hoitaminen on.

(Käytetty kähde http://wikipedia.org)

maanantai 5. elokuuta 2013

Lomaltapaluu

Niin se taas vierähti kesäloma yhdessä hujauksessa. Blogin päivitys jäi muiden "rientojen" jalkoihin ja oikeastaan mitään pihaan liittyvää päivittämistä ei juuri olisi ollutkaan. Pihan osalta saldo jäi rikkaruohojen ei niin kovin ahkeraan kitkemiseen, sekä kastelutoimiin. Harri kunnostautui pihakiveyksen kanssa, mistä lie luvassa päivitys Koti Lahelaan -blogiin.

Samettikukkia ja muratteja. Tällaisen asetelman sain aikaiseksi lämpökaivon kannen päälle. Samettikukkia täytyy ylistää: kuvan rypäs kehittyi kolmesta ruippanasta kukkasesta ja asetelma oli vielä heinäkuun puolella kahta komeampi, mutta viikon mökkeily hieman kuivatti kukkasia ja jouduin leikkelemään osan pois. Tiesittehän, että samettikukka karkoittaa myös ötököitä. Suosittelen!
Mitä sitten puuhasimme loman aikana? Loman alku kului enemmän tai vähemmän maalatessa. Viime kesänä talon maalaus jäi kesken ja aloittelin tänä vuonna maalaamista jo hyvissä ajoin vain havaitakseni, että maalaamista riitti ja riitti ja riitti. Talo on nyt kuitenkin maalaamisen osalta valmis: viimeiset ikkunanpielet sudin eilen illalla. Autotallissa riittää vielä maalattavaa, mutta senkin osalta olemme jo voiton puolella. Sitten enää terassin kattopaneelit sekä rimoitukset ja... "Ihana" ajatella, että maalausurakka on edessä jälleen noin 10 - 20 vuoden kuluttua - toivottavasti Uulan petrooliöljymaali kestää seinissä pitkään!

Loman kolmas viikko alkoi lupaavasti reissulla erityisesti pienten lasten suosiossa olevaan matkailukohteeseen. Sieltä tuliaisena saimmekin sitten kunnon vatsataudin. Pikkuraksaaja selvisi taudista noin 12 tunnin potemisella - minä ja Harri olimme heikommassa hapessa melkein viikon. Osin vatsataudin, osin muun puuhastelun ansioksi täytynee lukea se, että tänä kesänä kesäkilot jäivät karttumatta kokonaan.:)

Viimeisen lomaviikon olimme mökillä, missä tuli myös puuhasteltua kaikenlaista (varaston siivous ym.). Ehdimme siis viettää ns. oikeaakin lomaa nauttien kesästä ja merestä - alennusmyynneissäkin käväisin. Viimeinen lomaviikko huipentui herkutellessa hämäläisen pitopöydän antimia Lounasi-Hämeen pirtissä, kera rakkaiden tätien.

Sellainen loma meillä - ja nyt takaisin pihan kimppuun!