Istutussuunnittelu jatkuu - pohjoinen piha-alue

Siirrytään pohjoiselle  piha-alueelle eli tonttimme pohjoisosaan, talon toiseen päätyyn. "Pohjoisuudestaan" huolimatta kyseinen tontinosa ei ole ensinkään pimeä. Jos rajan tuntumassa kasvaisi tiheä kuusikko, tilanne olisi toinen, mutta täällä aavalla pellolla valoa riittää. Asiaa selvitellessä tein tutkielman auringon kierrosta. Alla olevassa kuvassa on havainnollistettu auringon sijainti tontin suhteen klo 8, 14 ja 20 (kesäaikaan). Kuten kuvasta voi päätellä, talomme pohjoispääty on varjossa vain talviaikaan. Kesällä, jolloin kasvit tarvitsevat valoa, aurinko paistaa tonttimme joka kolkkaan johonkin aikaan päivästä.

Kesällä valo ei ole ongelma, pikemminkin huolestuttaa liika aurinko ja paahde, erityisesti pihan itäosassa. Länsipuolella on enemmän varjoa. Kesäaamuina ja -iltoina aurinko pääsee paistamaan myös talon pohjoispäätyyn.

Tarkensin pohjoisen piha-alueemme istutussuunnitelmaa eli nyt käsillä taitaa olla jo versio 6.3. Suunnitelmassa näkyvät viime kesänä istutetut männyt (punaruskeat pallerot oikeassa yläkulmassa), palsamipihta ja pensassembrat (vihreät isommat pallerot vasemmassa yläkulmassa), makedonian männyt (ruskeat pallerot talon vasemmalla puolella) sekä koristeomenapuut (pinkit pallerot oikealla puolella). Lisäksi kuvassa näkyy länsirajalle istutettu vuorimäntyrivistö (vasen reuna).

Versio 6.3 pihan pohjoisosasta. Talon pohjoispäätyyn laatoitetaan myös polku, jota pitkin pääsee kulkemaan viereiselle kävelytielle, sekä jossain vaiheessa aidataan ulkoilupiha "Turrelle" tai "Mustille".

Pohjoisen piha-alueemme istutuksia täydennetään ensi kesänä seuraavasti (tämä siis suunnitelma, saas nähdä, mitä kaikkea ehdimme): Ensinnäkin alppiruusuja on PAKKO saada ja niitä on tarkoitus istuttaa sinne tänne, osa valoisampaan ja osa varjoisampaan kohtaan - lajin vaatimukset huomioiden. Alppiruusujen paikat on suunnitelmassa merkitty vaaleanpunareunaisella vihreällä pallolla. Eli lisää suojattavaa keväiksi.

Alppiruusu eli rhododendron.
(Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/)

Kosteampiin ja kaikista varjoisimpiin kohtiin ajattelin saniaista, joka muodostaa menestyessään laajojakin kasvustoja ja viihtyy erittäin hyvin varjossakin. Tavoitteena ei ole laajat kasvustot, vaan vehreä mätäs johonkin kohtaan. Saniaisen lomaan voi sitten istuttaa esim. maahumalaa, joka myös viihtyy varjommassa. Molemmat, saniainen ja maahumala, ovat kestäviä. Saniaisen ajatteltu paikka on merkitty suunnitelmaan kahden kiven väliin vaaleanvihreällä täplällä.

Saniainen, esim. Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris).
(Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/)

Tuiviota ajattelin istuttaa pohjoiselle pihalle sinne tänne - reunustamaan istutusalueita sekä peittämään kasvualustaa. Tuivion pitäisi niin ikään olla kestävä ja ennen muuta nopeasti leviävä, mikä tekee siitä ihanteellisen maanpeitekasvin. Tuivio viihtyy niin auringossa kuin puolivarjossa, joten sitä voisi istuttaa myös pihan itäosaan, koristeomenapuiden siimekseen. Tuivioiden paikat on merkitty suunnitelmaan vaaleanvihreäreunaisella täplällä.

Tuivio (Microbiota decussata).
(Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/)

Haluan pihalleni myös atsateloita. Sukulaistaan alppiruusua valoisammassa viihtyvä atsalea tiputtaa lehtensä talveksi, eikä siis kaipaa suojausta kevätahavalta. Atsaleassa viehättää erityisesti sen komea kukinta. Useat lajikkeet aloittavat kukintansa keväällä jo ennen lehtien puhkeamista. Atsaleoita istutan alppiruusujen sijaan pihamme aurinkoisemmille paikoille talon länsi- ja itäpuolelle. Paikat on suunnitelmassa merkitty vaaleanpunareunaisella vihreällä pallolla sekä idänpuoleisella pihalla punareunaisella pallolla.

Puistoatsalea.
(Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/)

Sitten kysymys aidanteesta. Etelärajalla on timanttituijaa ja länsirajalla vuorimäntyä. Mitä pohjoiselle tai itäiselle rajalle? Yhdenmukaisuuden vuoksi jompaa kumpaa. Vertailu: Timanttituija on muodoltaan kaunis ja sopusuhtainen. Vuorimänty vallattomampi. Timanttituijaa ei tarvitse juurikaan leikata, vuorimännystä pitäisi ainakin teoriassa typistellä vuosikasvaimet. Molemmat ovat ikivihreitä ja kasvutahti hitaanlainen - ja vuorimännyllä vuosikasvaimien typistäminen hidastaa kasvua entisestään. Vuorimänty on kestävämpi, myös fyysisesti. Timanttituijaa joutuu ainakin ensimmäisinä vuosina suojaamaan kevätahavalta. Timanttituijan kasvutapa on pystympi ja aidanteena se on peittävämpi kuin ilmava vuorimänty, joka on kasvutavaltaan leveämpi, mutta matalampi.

Vuorimänty - tässä kuvassa kääpiömuunnos "Gnom".
(Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/)

Haluan ilmavuutta ja valoa, erityisesti pohjois- ja itärajalle, semminkin kun pihan itäosaan olisi tarkoitus istuttaa myös marjapensaita, jotka tarvitsevat valoa. En kaipaa mainituille rajoille samanlaista näkösuojaa tai peittävyyttä kuin etelärajalle. En myöskään kaipaa enää enempää suojattavaa eli 25 metrin tuija-aidanne riittää minulle. Päätös: Pohjois- ja itärajalle istutetaan vuorimäntyä.