Kesällä ihastelimme Pikkuraksaajan kanssa ikkunan takaa pientä ja pörröistä jäniksenpoikaa. Myöhemmin syksyllä "joku" oli maistellut omenapuiden oksia ja talven tullen pihallamme on vierailtu enemmänkin. Harmi vaan, että kaikki syötäväksi kelpaava on nykyisin verkkojen takana.
 |
| Kukas se siinä on pyörinyt? Ei taida hampaat pystyä metalliverkkoon. |
Nämä city-kanin maalaisserkut verottavat ahkerasti lähiseudun puutarhojen kasvikantaa. Varsinkin näin kevättalvella näkee jäljistä, miten jänikset etsivät pihoilta syötävää.
 |
Makedonian männyt eivät näköjään kelpaa ruuaksi. Onko tässä loikittu kaverin kanssa vai sama yksilö kiertänyt kehää?
(Pahoittelut kuvan laadusta - valo alkoi loppua kesken.) |
|
|
Vaikka viime yönä tuiskusikin taas uutta lunta, kevät on jo ihan nurkan takana. Siitä todistakoot sisääntulokuistin katolta alas rojahtanut lumimassa. Aurinko lämmittää tummaa peltikattoa ja sitten...
 |
| Tähän kohtaan ei varmaan kannata istuttaa oikein mitään. Ainakaan puuvartisia kasveja - perennat voisivat selvitä tuostakin? |
Välillä tuntuu jotenkin päättömältä tällainen "puutarhuroiminen". Kaikki se vaivannäkö - istuttaminen, hoitaminen ja suojaaminen - muutaman kukoistavan kuukauden takia. Lopun aikaa kasvit ovat kääreissä, verkoissa ja/tai lumen alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!