tiistai 19. maaliskuuta 2013

Aihetta harmistukselle

Viikonloppuna tuli katsastettua "tiluksia" vähän lähemmin, minkä seurauksena alkoi ihan hiukkasen harmittaa.  Minäpä kerron miksi.

Tämä ei ollut syy harmistukselle - kunhan dokumentoin muutuvan näkymän takapihaltamme. Kuvassa siis rakenteilla oleva päiväkoti.
Tonttimme siis rajoittuu kolmelta sivulta - pohjoisesta, idästä ja etelästä - kunnan virkistysalueeseen ja vieläpä niin, että jokaisella mainituista sivuista kulkee jo aiemminkin mainitsemani kävelytie. Kävelytien ja tonttimme rajan väliin jää pohjoisella ja eteläisellä rajalla muutaman metrin levyinen nurmialue. Idässä tonttimme rajoittuu avo-ojaan. Jostain syystä em. nurmialueet sekä avo-oja toimittavat paitsi koirakäymälän myös yleisen käyskentely- ja leikkipaikan virkaa. Lisäksi jotkut tuntevat vastustamatonta tarvetta oikaista tonttimme koilliskulman kautta kävelytieltä toiselle.

Näkymä katolta leikkipaikalle. Avo-oja jää kuvan alalaidassa näkyvän kävelytien ja talomme väliin.
Entisenä ja tulevanakin koiranomistajana olen käynyt koirankakkakeskusteluja ihan riittämiin ja voin omasta kokemuksesta todeta, että ei mitään niin raivostuttavaa kuin syyllistää kaikki koiranomistajat pientareiden jätösten takia. Toisaalta ei tunnu mitenkään mukavalta oman koiran kakkoja korjatessa astua toisen koiran jätöksiin - mitä sattuu kakkoja korjaaville koiranomistajille aika usein. Samaten äitinä ymmärrän, ettei vekaroita voi loputtomiin vahtia ja useimmiten lapset aiheuttavat harmia ihan ajattelemattomuuttaan. Silti ja ehkäpä juuri sen vuoksi, ottaa välillä pattiin. En nimittäin oikeastaan tiedä, mitä tällekään asialle voisi tehdä. Semminkin kun ihan vieressä on neliökaupalla paitsi joutomaata myös isohko leikkipaikka.

Yks kakkaa, kaks kakkaa... (nuo roskalta näyttävät siis sitä itseään). Jäljistä päätellen tuossa kohtaa on tallottu useamminkin. Saas nähdä, mitä lumen alta paljastuukaan...
Oman lisänsä tähän soppaan tuo kunnan asettama velvoite meille ok-tontin omistajille huolehtia myös tonttiin välittömästi rajoittuvien viheralueiden siisteydestä. Ja näin olemme omalta osaltamme jo toimineetkin. Nyt kun oma piha alkaa olla muuta kuin tuulessa huojuva juolavehnäpelto, ei rajan toisella puolella rehoittava hoitamaton nurmialue "liukumiinoineen" anna kovin mairittelevaa kuvaa kokonaisuudesta. Olemme siis korjanneet kakkoja ja siistineet ojanpiennarta ja -pohjaa sinne vähän väliä tuulen mukana lentävästä ja toisinaan tahallisesti heitetystä roinasta. Onhan se meidänkin etu, että kävelytien alittava ojanrumpu ei mene tukkoon.

Tätä kyllä ihmettelen, että edelleen on pakko "oikaista" hangessa tarpoen kun kävelytiet on aurattu ja oletettavasti helpompia kulkea.
Nyt kun suunnittelen itärajan istutuksia, väistämättä käy mielessä, miten estän istutusten tallaamisen ja ylipäänsä menestymisen jos "jengi" jatkossakin surutta käppäilee ojan kautta meidän puolelle juuri mainittujen istutusten yli/päältä. Tai "oikaisee" ojan ja pihamme koilliskulman poikki - mm. mopolla, kuten viime kesänä näin kerran tapahtuvan. Keskustelu asiasta ei tunnu auttavan - kesällä vaihdoin pari lausetta sekä paikallisen "mopo-jengin" että muutaman natiaisenkin kanssa. Mainitut "keskustelut" eivät kuitenkaan kanna hedelmää, sillä niiden vaikutus tuntuu kovin lyhytaikaiselta. Mikä siis neuvoksi?

Tuohon töyräälle olisi tarkoitus istuttaa aidanne sekä maanpeittokasveja. Entäs kun talvi tulee? Tallautuvatko kasvit lumen alla kun jo nyt on käyty nojailemassa koristeomenapuihin?
Viikonloppuna minussa virisi vieno pyyntö, että ihmiset kunnioittaisivat toistensa piha-alueita ja opettaisivat lapsilleen tämän kunnioituksen osana huomaavaisia käytöstapoja.

3 kommenttia:

  1. Voi ei! :( Tosi harmillista! Mites aitaaminen? Meidän nykyisen kodin lähellä on yksi kerrostalo, jonka piha näytti toimivan kakka-astiana, koska niin monet näytti jättävän koirankakat siihen samaan pihaan. He ratkaisi asian laittamalla matalan, ehkä 30 senttiä korkean aidan siihen pihan ympärille. Monelle se ehkä toimi jo hyvänä vinkkinä, että siellä ei toivota kakkijoita. Jos ei sitä nyt muuten kukaan tajuaisi :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä Miia! Pohdimme aitaamista (siis korkealla aidalla) jo aiemmin Harrin kanssa, mutta emme haluaisi rajata tonttiamme liian tiukasti aitauksen sisään. Sen sijaan tuo ajatuksesi matalasta aidasta ei ole hassumpi! Matalaa aidannetta voisi käyttää siellä täällä vähän niin kuin hmmm... "sisustuselementtinä". Samanlaisella aidanteella voisi tehdä rajauksia myös pihan sisällä... :)

    Toinen vaihtoehto, mitä harkitsin jo viime kesänä, on ostaa roskis sekä koirankakkapusseja ja tarjota koiranomistajille mahdollisuus hoidella kakat pois meidän piikkiin. Jo pelkkä kakkaroskis voisi riittää. Muistan nimittäin aikanaan kun ulkoilutin omia koiria niin välillä piti kanniskella täysinäistä pussia pitkiäkin matkoja mukana ja se ei ollut aina kauheen mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta! Turun keskustassakin on katuja, joiden varrella ei ole roskiksia pitkiin aikoihin, ja jos molemmat koirat vääntää meilläkin kunnon läjät, niin ei ole kiva kantaa sellaistia. Mut tosiaan, siinäkin kerrostalon pihassa, mistä juttelin, on ihan vaan kaksi lautaa päällekkäin pituussuunnassa, välissä tietysti rako, mutta korkeutta ei tosiaan tule paljon, eikä se esteettisestikään ole häiritsevä, kun on niin matalalla. Ja tietty tuollainen matala aita tulee paljon edullisemmaksikin kuin metrinen aitaus!

      Poista

Kiitos kommentista!