Etelärajalla paistaa päivä

Tonttimme rajoittuu etelästä kunnan omistamaan maakaistaleeseen, jossa kulkee pari metriä leveä kevyenliikenteenväylä eli suomeksi sanottuna kävelytie. Mainittu kävelytie yhdistää kotikatumme asuinalueemme keskelle rakennettuun virkistysalueeseen, joka muodostuu kävelyteiden verkostosta sekä leikkipuistosta. Tämä kävelytie myös erottaa meidän tonttimme etelänpuoleisen naapurimme tontista.

Näkymä katolta tonttimme kaakkoiskulmaan ja kävelyteiden risteykseen. Olin katolla valjaissa, mutta pelotti. Sen verran sain vakautta käteen, että onnistuin napsimaan kännyllä pari kuvaa.

Etelärajastamme piti alunperin tulla hieman toisen näköinen. Naapurimme nimittäin istutti omalle puolelleen - kävelytien varteen - hopeapajurivistön, jota täydensi norjanangervoaidanne. Pohdimme Harrin kanssa vastaava toteutusta meidän rajalle, jolloin kävelytien varteen olisi muodostanut idyllinen puukujanne. Päädyimme kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Vaikka hopeapaju eli hopeasalava on kaunis katsella, lehtipuuna se tuo toivottua näkösuojaa vain osan aikaa vuodesta. Halusimme aidanteen, joka suojaisi kävelytiellä käyskentelevien katseilta ympäri vuoden, semminkin kun oleskelupihamme sijoittuu talon etelä- ja länsipuolelle.

Kävelytie sijoittuu tuija-aidanteen taakse. Etualalla "The Lätäkkö" eli Pikkuraksaajan "uima-allas" (siis kosteikko).

Ankaran pohdinnan jälkeen päädyimme siis istuttamaan etelärajalle timanttituijia. Ei ehkä ideaalein ratkaisu, mutta onnistuessaan kaikin puolin sopiva. Pari perustelua: Tuija pysyy tuuheana kauttaaltaan (siis jos menestyy) ja muodostaa näin toivomamme ikivihreän suojan kävelytielle päin. Tuijan pitäisi viihtyä vähintään puolivarjossa, mutta lukemani perusteella aurinkoinenkin paikka käy, jos vedensaanti on taattua ja kasvualusta muhevaa. Etelärajamme on kieltämättä auringolle altis, mutta muutamassa vuodessa tilanne on jo toinen - kasvaessaan tuijat varjostavat toisiaan, antaen myös suojaa auringonvalolta.

Nuo kun tuosta pörhistyvät ja vähän venähtävät ei kävelytieltä enää näy pihallemme.

Hankalinta on selvitä ensimmäisistä keväistä ja kesistä (ks. edellinen kirjoitukseni aiheeseen liittyen), jolloin juuret ovat vielä pinnassa ja aidanne matala. Edellä mainitusta syystä istutimme tuija-aidanteen osin kahteen riviin, jossa isommat tuijat ovat etelämpänä ja pienemmät niiden lomassa pohjoisempana. Kasvulalustassa on reilu kerros tuoretta multaa, juuren alle on työnnetty pätkä kasteluputkea ja koko komeus on katettu kankaalla sekä noin 10 cm kerroksella kuorikatetta.

Mutta mitä tuijien kaveriksi? Raja-alue on melkoisen lumikuorman alla, joten istutettavien kasvien täytyy kestää lumikuorma tai uusiutua hyvin. Alkujaan suunnittelin kävelytien puolelle tummaruusuangervoja, mutta niiden oksat menevät kyllä lumen alla ihan muussiksi. Jäljelle jää siis joukko matalia perennoja, jotka menestyvät lumen alla ja viihtyvät auringossa.... Ehdotuksia?