Kuukauden kasvi: Levisia

Kysyin aiemmassa blogikirjoituksessani, josko joku lukijoista tunnistaisi Kevätmessuilla bongaamani kasvin. Kuva oli sanalla sanoen huono, joten siitä oli melko haastava tihruttaa kasvin tuntomerkit. Ankaran googlailun ja parin vinkin jälkeen löysin vihdoin kasvin nimen - kyseessä on siis levisia (Lewisia esim. cotyledon).

Levisialla on kellomainen kukinto, joka voi olla kerrattu, kuten kuvassa näkyvällä Lewisia cotyledonilla.
(lähde: commons.wikimedia.org)

Ennen tätä hetkeä en ole ainakaan tietoisesti törmännyt tähän kasviin. Jokin siinä kuitenkin viehätti ensisilmäyksellä, joten päätin saman tien selvittää, minkälaiset kasvuolosuhteet kasvi vaatii. Vaikka ilmeisemmin ei ole kyse ihan uppo-oudosta kasvista, tiedonhankinta osoittautui haastavaksi. Parhaiten tietoa löytyy netistä, jos käyttää hakusanana kasvin englanninkielistä nimeä lewisia. Silloin selviää mm. kasvin mielenkiintoinen alkuperä ja käyttötapa, ks. wikipedian artikkeli levisiasta (englanniksi).

Lewisia cotyledon on helppo tunnistaa lehdistä, jotka ovat suippomaiset ja kiinnittyvät ruusukkeen muotoon.
(lähde: commons.wikimedia.org)

Eri lähteistä keräämäni tiedon perusteella levisia on kivikkokasvi, joka viihtyy kuivassa ja aurinkoisessa, jopa karussa ympäristössä. Ainavihanta kasvi säilyttää siis lehtensä myös talvella ja talvehtii parhaiten laihassa, hiekkapitoisessa ja hyvin läpäisevässä maassa - esim. hiekkarinteessä. Kasvi on kestävä, mutta talven tullen kannattaa huolehtia siitä, ettei lehtiruusuke altistu liialle kosteudelle ja vedelle. Kuulostaa siis ihanteelliselta kuivan ja kivikkoisen paikan kasvilta. Ja kauniskin on - täytynee kokeilla kasvattaa tätä jossain kohdassa.

Kirjalöytöjä

Tässä ihan työpaikkani vieressä sijaitsee Antikvariaatti Sofia, jonka tarjontaa tulee aina silloin tällöin ohi kulkeissä vilkaistua. Nyt kevään kynnyksellä näyteikkunaan ilmestyi liuta puutarhakirjoja, joita kävin eilen tutkiskelemassa lähemmin. Lopulta mukaan tarttui kaksi teosta: Arno Kasvin rouhaisu Puutarhasi parhaaksi ja Pentti Alangon perinteisempi Kotipuutarhurin käsikirja.

Arno Kasvi: Puutarhasi parhaaksi.

Molempien teosten ensimmäinen painos on jo 1990-luvulta, mutta tietosisältö vaikuttaa edelleen kurantilta. Mikä lienee muuttunut puutarhanhoidossa eniten sitten viime vuosituhannen lopun? Väitän, että trendit ja saatavilla olevat kasvit ja tarvikkeet. Äitini, joka on harrastanut puutarhanhoitoa jo useana vuosikymmenenä, ihmettelee vähän väliä kaikkia uusia kasvilajikkeita ja välineitä, joita puutarhaliikkeissä on tarjolla. Onko puutarhanhoidossa menossa uusi buumi - kultakausi?

Pentti Alanko: Kotipuutarhurin käsikirja.

Pikaisen vilkaisun perusteella molemma kirjat tarjoavat todella monipuolisen paketin tietoa - ja näkökulmaakin - puutarhan hoitoon. Alkusanojen/johdannon viesti on lohdullinen tällaiselle aloittelevalle amatöörille: puutarhanhoidon oppii parhaiten tekemällä ja kokeilemalla, eikä kaikkia "sääntöjä" tarvitse aina noudattaa pilkuntarkasti. Puutarha ei myöskään ole koskaan valmis; kuten olen jo alkanut aavistellakin. Seuraavaksi tutustun kirjoihin tarkemmin ja kirjoitan niistä lyhyet kuvaukset Luettavaa-sivulle.

Muutos kommentointiasetuksiin

Aiemmin olen sallinut kommentit vain kirjautuneilta käyttäjiltä, mutta jatkossa kommentointi on mahdollista myös anonyyminä. Ehkä tämä toimenpide madaltaa kynnystä kirjoittaa kommentteja. Kuulumisiin!

Messuilla - kysymys lukijoille

Sunnuntaina tuli messuiltua oikein kunnolla - minä ja äiti. Miesväki jäi flunssaisena kotiin. Kun latasin kolikoita Velodromin vieressä olevan parkkipaikan mittariin ajattelin, että ei ikinä saada kulumaan neljää tuntia. Kuinka ollakaan, aika kului kuin siivillä ja hädin tuskin ehdimme ajoissa takaisin autolle. Seuraavassa lyhyesti messujen saldoa, sekä kysymys lukijoille.

Hornborgin osastolta löytyi köynnöstuki, jolla kasvin saa pallomaisesti tuettua.

Revontuliatsalea ihanan mandariinissa värityksessä.

Vuorimännystä voi muotoilla myös tällaisen bonsain. Tämä kuvan yksilö taisi olla alppivuorimänty, mutta eiköhän tuollaisia muotoja saa leikattua muihinkin vuorimäntyihin.

Mikä kasvi lienee kyseessä, onko kenelläkään tietoa? Lehdet ovat pitkänomaiset, hieman nahkeapintaiset. Kukinto on hieman kellomainen, väriltään vaaleanpunainen ja sijaitsee pitkän varren päässä.

Ja sitten se kysymys: Tunnistaako joku, mikä kasvi näkyy alimmassa yllä olevassa kuvassa keskellä? Eräs puute messuilla oli se, että rakennetuissa mallipuutarhoista puuttui lähes järjestään kasvien nimikyltit. Siinä sitten arvuuttelimme ja onneksi aina välillä sattui kohdalle kokeneempi "puutarhuri", joka tunnisti meille tuntemattomampia kasveja. Mutta tuo valokuvassa näkyvä kasvi jäi siis tunnistamatta.

Kohta se alkaa, kevään istutusurakka.

Jotain tarttui mukaankin. Hanskojen lisäksi ostin juurakoita (juurimukuloita? sipuleita? mitä?). Valinnan vaikeus iski taas ja vähän kiirekin kun viime minuuteilla näitä valkkasi. Päädyin omiin suosikkeihini ja ostin kolmea lajia päivänliljoja, kahta lajia pioneja, yhden syysleimun ja kruunuvuokkoja. Lisäksi äiti osti meille akileioja. Vuokkoja lukuunottamatta kaikki ovat monivuotisia - tai ovat vuokotkin, jos ne jaksaa talvettaa lämpimässä. Pioneja lukuunottamatta kaikkien pitäisi myös ehtiä kukkia ensi kesänä. Istutuspuuhiin pääsen kun Hornborgin perennamulta saapuu tontille viikolla 19. Tuskin maltan odottaa.

Viikonlopun meno- ja tarjousvinkki

Huomenna lähden katsastamaan Kevätmessut 2013 Helsingin messukeskukseen. Teknos ystävällisesti sponsoroi perheellemme muutamia pääsylippuja, jotka otimme ilomielin vastaan. Odotan innolla huomista messureissua ja aion erityisesti tutustua Piha & puutarha -osastoon.

Messuista puheenollen Hornborg Piha ja Puutarha - joka on myös mukana messuilla, osastolla 6g71 - tarjoaa messuaikana tehdyistä suursäkki- ja irtokuormatilauksista -20% alennuksen. Itse kävin jo torstaina Hornborgin verkkokaupassa tekemässä tilauksen parista multasäkistä ja muutamasta kuutiosta luonnonkiviä. Viime kesän kokemuksella Hornborgin noutopiha- ja kotiinkuljetuspalvelu toimivat moitteettomasti; lisäksi noutopihan sijainti on meidän näkökulmastamme ideaali eli lähellä. Viime kesänä tulikin usein poikettua perävaunun kanssa hakemassa milloin sepeliä milloin asennushiekkaa. (tämä ei ole maksettu mainos - ainakaan toistaiseksi;))

Sulaa sulaa - napa näkyy jo!

Runsaslumisen talven jälkeen on käynyt mielessäni, mahtaako kaikki tämä lumi ehtiä sulaa ennen juhannusta?

Asfaltti lämmittää autotallin edustaa vauhdittaen lumen sulamista.

Helsingin Maununnevan lumenkaatopaikalla on luemma tällä hetkellä "varastossa" lunta ainakin kolmelta edelliseltä talvelta. Nyt onneksi Ilmatieteenlaitos julkisti termisen kevään alkaneeksi (mtv3.fi uutinen), joten lunta ei ole enää tiedossa lisää, eihän?

On se "kaunista" kun raksaröykkiöt paljastuvat lumen alta.

Viime viikonlopun aurinkoisella säällä tuli kuvattua sulamisen etenemistä pihallamme. Ja mitä kaikkea lumen alta paljastuukaan - mm. Pikkuraksaajan pitkään hukassa ollut wrc-pikkuauto löytyi tv-huoneen ikkunoiden edestä. Kuka lienee sen sinne nakannut? Myös kasvit alkavat paljastua lumen seasta, minkä seurauksena piti taas korjailla tuija-aidanteen suojausta. Sillä, kuten eräässä aiemmassa kirjoituksessa jo mainitsin, hankkimani suojahuput ovat liian lyhyitä ja tuijien helma jää paljaaksi kun lumi ei ole sitä enää suojaamassa.

Kun huppu on liian lyhyt, helma jää ikävästi paljaaksi.
(Hangella kuvaajan hanskat, ei variksenraato.)

Niinpä sakset käteen ja leikkelemään isommasta suojakankaasta sopivan kokoisia palasia tuijien alaosan ympärille. Korjaustoimenpiteen päätteeksi valelin myös haaleaa vettä tuijien juurelle vauhdittaakseni juuren sulamista. Kohta tuija-aidanne pääsee taas täydentämään vesivarantojaan.

Tuijien suojaukset korjattu ja vettä annettu.

Näppituntumalta - siis oikeasti sormilla painelemalla - tulin siihen johtopäätökseen, että koko tuijarivistö on edelleen hengissä, eikä ainakaan toistaiseksi kovin kuivahtanut. Sen sijaan japaninmarjakuusien tilanne on toinen, sillä niiden sijoittelun suhteen tuli mogattua viime kesänä - tonttimme kaakkoiskulma on selkeästi liian aurinkoinen ja suojaamisesta huolimatta marjakuuset ovat päässeet kuivahtamaan. Jos marjakuusissa vielä henki pihisee istutuskauden alettua, siirrän ne talon taakse varjoisampaan paikkaan rhodojen kaveriksi.

Kohopenkkejä

Lähtötilanne ensi kevään/kesän istutuksiin on siis se, että kaikki kasvualustat on muokattu, täytetty ja katettu, sekä suurimmat puut istutettu. Talven miittaan ideoidessani pihamme uusia istutuksia hoksasin, kuinka hankalaa istuttaminen on jatkossa kun kasvualusta on peitelty kauttaaltaan kankaalla ja kuorikatteella. Seuraa siis pohdintaa aiheesta istuttaminen, kera naivistisen kuvasajan.

Tilanne nyt: Puut istutettu, multakerros katettu.

Voisimme siis jatkossakin hyödyntää jo olemassaolevaa kasvukerrosta ja istuttaa kasvit katekerroksen alla olevaan multaan. Paitsi että katekankaan repiminen sieltä täältä, kuopan kaivaminen kankaan alta ja maan peittäminen ja kattaminen uudelleen on työlästä, seuraa tällaisesta toimenpiteestä myös ongelmia. Ensinnäkin kankaan rikkominen useasta paikasta lisää riskiä juuriversoin leviävän rikkakasvuston elpymiselle. Olemassa oleva kasvualusta ei ole myöskään joka paikassa riittävän syvää, jotta se riittäisi pidempijuurisille tai sellaisille kasveille, jotka istutetaan syvälle (jalostuskohta jää esim. 30 cm maanpinnan alapuolelle). Näin kasvualustan syvyys olisi keskeinen määräävä tekijä sen suhteen, minne mitäkin voi istuttaa. Lisäksi maanpeittokasvit eivät viihdy katteen päällä, sipuleita ei voi istuttaa katteen alle jne. Tällä hetkellä siis rikkaruohot pysyvät hyvin kurissa katekankaan alla, mutta uusien kasvien istuttaminen on hankalaa.

Jos istuttamisia jatketaan katekerroksen läpi eli katekerros hajoaa, rikkaruohon puskevat helpommin läpi katteesta. Kasvualustan syvyys ei myöskään joka kohdassa ole riittävä.

Vastaus ongelmaan: kohopenkit. Mikään ei estä perustamasta kohopenkkejä katteen päälle, jolloin rikkaruohot jäävät katteen ja penkin alle, näivettyen kuoliaiksi (toivon). Katekerros lisää kohopenkin läpäisyvyyttä ja ajan mittaan penkkiin istutettujen kasvien juuret kasvavat katekerroksen läpi. Siinä vaiheessa kohopenkin alla lymyävistä rikkakasveista ei ole enää vastusta kohopenkin kasveille ja oletettavasti myös maanpeitekasvit ovat sen verran peittoavia, että nekin osaltaan ehkäisevät rikkaruohojen kasvua. Kohopenkin voi perustaa melkein minne tahansa, siinä viihtyvät niin maanpeitekasvit kuin perennatkin.

Kohopenkeillä kasvualustaan saa "syvyttä" ja kattamisen sijaan voi istuttaa maanpeitekasveja.

Kohopenkkien lisäksi ajattelin rakennella samaa periaatetta noudattaen hyötykasveille kuten marjapensaille omat istutuskehikot sekä ruusuille syvemmät ja lämpöeristetyt istutuslaatikot.

Hupsista!

Kun palasimme eilen kotiin pääsiäisen vietosta, kohtasi meitä tällainen näky:

Jotenkin kummasti tuo puunrunko on selvinnyt pystyssä lumimassojen paineen alla.

Meillä on siis pulpettikatto, jonka alareunaan ei ole asennettu lumiesteitä. Katolle ei juurikaan pääse lunta kertymään, koska yleensä tuuli vie enimmän lumen mennessään. Ja koska katto viettää itärajan puolelle, missä ei pääsääntöisesti kuljeta ollenkaan, ei esteille katsottu olevan sen enempää tarvetta.

Nyt tilanne täytyy arvioida uudelleen, sillä pienikin lumimäärä taittaa kyllä "niskat" nuorelta puuntaimelta. Tällä kertaa osuman oli saanut vain tämä yksi koristeomenapuu (neljästä mahdollisesta) ja suurin tuho koitui lyttyyn painuneesta suojaverkosta. Muutama pienempi oksa näytti myös katkenneen. Muuten puu selvisi rytäkästä lähinnä säikähdyksellä.

Harri spekuloi viime kesänä, olisiko pitänyt istuttaa koristeomenapuut kauemmaksi talosta, lähemmäksi itärajaa. "Ehei", vastasin minä. Mea culpa!