Sulaa sulaa - napa näkyy jo!

Runsaslumisen talven jälkeen on käynyt mielessäni, mahtaako kaikki tämä lumi ehtiä sulaa ennen juhannusta?

Asfaltti lämmittää autotallin edustaa vauhdittaen lumen sulamista.

Helsingin Maununnevan lumenkaatopaikalla on luemma tällä hetkellä "varastossa" lunta ainakin kolmelta edelliseltä talvelta. Nyt onneksi Ilmatieteenlaitos julkisti termisen kevään alkaneeksi (mtv3.fi uutinen), joten lunta ei ole enää tiedossa lisää, eihän?

On se "kaunista" kun raksaröykkiöt paljastuvat lumen alta.

Viime viikonlopun aurinkoisella säällä tuli kuvattua sulamisen etenemistä pihallamme. Ja mitä kaikkea lumen alta paljastuukaan - mm. Pikkuraksaajan pitkään hukassa ollut wrc-pikkuauto löytyi tv-huoneen ikkunoiden edestä. Kuka lienee sen sinne nakannut? Myös kasvit alkavat paljastua lumen seasta, minkä seurauksena piti taas korjailla tuija-aidanteen suojausta. Sillä, kuten eräässä aiemmassa kirjoituksessa jo mainitsin, hankkimani suojahuput ovat liian lyhyitä ja tuijien helma jää paljaaksi kun lumi ei ole sitä enää suojaamassa.

Kun huppu on liian lyhyt, helma jää ikävästi paljaaksi.
(Hangella kuvaajan hanskat, ei variksenraato.)

Niinpä sakset käteen ja leikkelemään isommasta suojakankaasta sopivan kokoisia palasia tuijien alaosan ympärille. Korjaustoimenpiteen päätteeksi valelin myös haaleaa vettä tuijien juurelle vauhdittaakseni juuren sulamista. Kohta tuija-aidanne pääsee taas täydentämään vesivarantojaan.

Tuijien suojaukset korjattu ja vettä annettu.

Näppituntumalta - siis oikeasti sormilla painelemalla - tulin siihen johtopäätökseen, että koko tuijarivistö on edelleen hengissä, eikä ainakaan toistaiseksi kovin kuivahtanut. Sen sijaan japaninmarjakuusien tilanne on toinen, sillä niiden sijoittelun suhteen tuli mogattua viime kesänä - tonttimme kaakkoiskulma on selkeästi liian aurinkoinen ja suojaamisesta huolimatta marjakuuset ovat päässeet kuivahtamaan. Jos marjakuusissa vielä henki pihisee istutuskauden alettua, siirrän ne talon taakse varjoisampaan paikkaan rhodojen kaveriksi.