Hupsista!

Kun palasimme eilen kotiin pääsiäisen vietosta, kohtasi meitä tällainen näky:

Jotenkin kummasti tuo puunrunko on selvinnyt pystyssä lumimassojen paineen alla.

Meillä on siis pulpettikatto, jonka alareunaan ei ole asennettu lumiesteitä. Katolle ei juurikaan pääse lunta kertymään, koska yleensä tuuli vie enimmän lumen mennessään. Ja koska katto viettää itärajan puolelle, missä ei pääsääntöisesti kuljeta ollenkaan, ei esteille katsottu olevan sen enempää tarvetta.

Nyt tilanne täytyy arvioida uudelleen, sillä pienikin lumimäärä taittaa kyllä "niskat" nuorelta puuntaimelta. Tällä kertaa osuman oli saanut vain tämä yksi koristeomenapuu (neljästä mahdollisesta) ja suurin tuho koitui lyttyyn painuneesta suojaverkosta. Muutama pienempi oksa näytti myös katkenneen. Muuten puu selvisi rytäkästä lähinnä säikähdyksellä.

Harri spekuloi viime kesänä, olisiko pitänyt istuttaa koristeomenapuut kauemmaksi talosta, lähemmäksi itärajaa. "Ehei", vastasin minä. Mea culpa!