Pillit pussiin

Ei, en ole lopettamassa blogin pitoa - pahoittelut tästä. Otsikko viittaa yhteen syistä, miksi viime aikoina on ollut hiljaista tällä rintamalla. Vaihdoin nimittäin työpaikkaa. Sain edellisen työpaikkani rakkailta kollegoilta läksiäislahjaksi mm. 2 pilliä (= pillit pussiin jne.).

Tässä mallissa myös kompassi.

Blogin hiljaiselosta huolimatta ulkona pihallamme on tapahtunut kaikenlaista, mistä voin raportoida talven hiljaisina iltoina (onko sellaisia?). Harri on napsinut kuviakin, itse kun en ole ehtinyt. Olen nimittäin vaihteeksi keskittänyt enemmän energiaa Pikkuraksaajan huoneen viimeistelyyn. Viimeistelyhommista kirjoittaminen jää enimmäkseen Harrin huoleksi, mutta sen verran voin paljastaa, että ehostamiseen liittyi myös ompelukone ja lopputuloksesta raportoin täällä myöhemmin.

Mukavaa marraskuista viikonloppua kaikille!

Koti Lahelaan on palannut bloggeriin

Koti Lahelaan -blogi löytyy jälleen vanhasta tutusta osoitteesta http://kotilahelaan.blogspot.fi/

kotilahelaan.blogspot.fi

Jään innolla odottamaan päivityksiä raksamme etenemisestä.:)

Miltäs nyt tuntuu?

Aiemmassa postauksessa taisinkin jo mainita, että yksi omakotitalon rakentamiseen liittyvä plussa on mahdollisuus päästä laittamaan omaa pihaa. Helpommalla tietysti pääsisi, jos ostaisi molemmat valmiina. Halusin kuitenkin kokea puutarhan perustamiseen liittyvät vaiheet omakohtaisesti alusta alkaen - meni syteen tai saveen. Nykyisellä pihanrakentamiskokemuksellani voin todeta, että:

Meidän piha: savinen pelto.

Pihan rakentaminen on rankkaa. Vaikka meilläkin suurimmat kaivuut, täytöt ja muotoilut tehtiin kaivinkoneella, jäi silti paljon lapioitavaa, kärrättävää ja levitettävää meillekin. Minkä tahansa aineksen liikuttelu paikasta toiseen on raskasta. Ja vaikka jyrän työntely näyttää käppäilyltä, kysyy sekin voimia. Heiveröille tätä en siis suosittele, tosin kunto nousee itse kullakin kun lapioon tarttuu.

Työkalut ovat tärkeitä pihankin rakentamisessa. Huonoista välineistä tulee vain paha mieli ja selkä kipeäksi.

Pihan rakentaminen vie aikaa. Ihan parissa viikonlopussa ei tällaista pientäkään tonttia saa kuosiin. Me olemme rakennelleet pihaa viime syksystä alkaen, välillä intensiivisestikin. Huomioiden vuodenajat, aktiivista pihan rakentamisaikaa on laskennallisesti huhtikuusta, kun lumet ovat sulaneet, noin marraskuulle. Viime syksynä istutin viimeiset vuorimännyt pakkasten alkamisen jälkeen ja kuin ihmeen kaupalla, ne lähtivät kasvuun. Mitä isomman alan saa "valmiiksi", sitä enemmän aikaa menee myös ylläpitoon: kitkemistä, kastelua, lannoittamista ja leikkaamista (ainakin nurmikon) on ihan riittämiin. Jos em. huoltotyöt laiminlyö, joutuu osan rakentamisesta tekemään uudelleen - näin ainakin meillä, sillä menneen kesän maalausurakka vei lähes kaiken ajan ja pihan hoidon joutui jättämään vähemmälle huomiolle. Nyt syksyn tullen olen keskittynyt korjaaviin toimenpiteisiin.

Elinvoimaa. Näitä ei meinaa saada millään hengiltä.

Pihan rakentaminen on kallista. Riippuen tietysti, mitä "pihaksi" lasketaan, muodostuvat kustannukset paitsi maanrakennustöistä (kaivuut, täytöt, muotoilut) myös erilaisista rakenteista (kiveykset, aidat, istutuslaatikot, asfaltti/sorastus, terassit ym.) kasveja unohtamatta. Jossain vaiheessa kerään kustannuksista yhteenvedon tänne blogiin, mutta näin mutuna voin todeta, että rahaa on tähän mennessä kulunut vähintään 20 tuhatta ja edelleen pihamme rakentaminen on kesken. Rahaa palaa myös kasvien uusimiseen, sillä hoidosta tai hoitamattomuudesta huolimatta osa kuolee jo alkumetreillä. Osittain menetykset johtuvat ihan kokemattomuudesta: itse en osannut kuvitella, että paikallinen eläimistö rokottaa niin roimasti pihamme kasvillisuutta. Kun katselee asuinalueellamme loikkivia, keskikokoisen koiran mittaluokkaa olevia jäniksiä pitäisi käydä mielessä, että pelkkä runkosuoja ei varmaankaan riitä estämään omenapuiden syömistä. Oppirahoja nämäkin.

Mitä tekisin toisin?

Jälkiviisaus on sitä karvainta laatua: Olisiko sittenkin pitänyt palkata pihasuunnittelija? Olisiko sittenkin pitänyt istuttaa aluksi isommalle alalle nurmikkoa? Olisko sittenkin pitänyt sijoitella kasvit jotenkin toisin? Olisiko sittenkin pitänyt odotella sitä lottovoittoa ennen kuin aloittaa talon rakentamisen... Toisaalta, pihamme on edistynyt koko ajan ja näyttää jo monin paikoin ihan hyvältä.

Opaali-luumumme innostui kasvamaan kesän aikana.

Maalaaminen on sen verran puuduttavaa puuhaa, että sudin varressa heiluessa ehtii pohtia elämää syvemminkin sekä tarkkailemaan ympäristöä. Kesän aikana päässäni virisikin jälleen uusia pihasuunnitelmia sekä muutoksia vanhoihin suunnitelmiin. Ilolla myös havainnoin, että suurin osa pihamme kasveista menestyvät ja voivat hyvin. Jänisten mutustelemat hyötypuutkin näyttävät elpyvän - omenapuusta tulee vielä puu, mutta luumusta taitaa tulla pensas.

Syyshortensiamme elää radikaalista leikkaamisesta huolimatta ja voi hyvin.

Muistanette myös, miten rungolliselle syyshortensialleni kävi? Leikkely siis kannatti ja kasvi toipui hienosti. Jatkossa leikkelen vielä lisää: yritän saada rungosta haarovan ja pensasmaisen.

Siirtoja

Kun vielä alkukesästä elinvoimainen koristeomenapuu kuolee kesken kasvukauden, lienee paikallaan yrittää selvittää miksi. Näin kävi toiselle Musta Rudolfille.

R.I.P. Musta Rudolf

Jo viime keväänä havaitsin ojanpenkalla "koloja" ja epäilykseni heräsi: asuuko tontillamme vesimyyrä? Sinänsä en yhtään ihmettele, sillä nykyinen asuinseutumme on varsin villiä: hirvet ja peurat pomppivat teillä, kettuja vilisee siellä sun täällä ja jäniksiä riittäisi paistiksi asti. Kun koristeomenapuu alkoi voida huonosti, tiputti kaikki lehdet ja kastelusta huolimatta kuivui pystyyn epäilyni alkoi saada vahvistusta. Eräänä päivänä tartuin puutarhasaksiin ja leikkelin ensin puun oksia nähdäkseni onko niissä vielä eloa. Sitten etenin oksista runkoon. Lopuksi kaivoin koko puun ylös havaitakseni, että totta tosiaan, juurakko oli naposteltu niin, että vain ihan maanpinnan lähellä olleet juuret olivat säästyneet.

Vaikka söpö, vesimyyrä on myös melkoinen riesa puutarhassa.
(lähde: http://www.tunturisusi.com/myyrat/)

Ryhdyin selvittämään, mitä myyräongelmalle voi tehdä. Parhaaksi vaihtoehdoksi nousi puiden juurakon suojaaminen verkolla - en nimittäin tosiaankaan kykene loukuttamaan (ja tappamaan) omakätisesti juuri mitään kärpästä suurempaa, varsinkaan jos se on söpö ja pörröinen. Loukuttaminen ei vaikuta myöskään kovin tehokkaalta keinolta, sillä uudet yksilöt omivat nopeasti vanhat pesäpaikat. Loukuttamista joutuisi siis harjoittamaan jatkuvasti. Toisaalta eihän tuo verkkokaan suojaa juuria enää sen jälkeen kun juuret kasvavat verkon ulkopuolelle...

Kuvassa uusi istutuskuoppa näyttää kovin pieneltä...

Jo aiemmin keväällä olin päättänyt siirtää kaikki koristeomenapuut kauemmaksi talosta, jotta ne eivät jää katolta tippuvan lumen alle. Pääsin siis testaamaan juuriston suojaamisen näillä kahdella (vielä elossa olevalla) siirrettävällä koristeomenapuulla. Ostin Bauhausista myyräverkkoa ja muotoilin siitä sylinterit, jotka sijoitin istutuskuoppaan. Itse puun istutin kummulle noin 30 cm maanpintaa korkeammalle (kohopenkkiin siis). Lopuksi istutin postissa tulleet ajuruohot omenapuiden väliin (vuorimäntyjen lomaan) ja suojasin puut jänisverkolla, sillä kohta puput taas hamuavat pihojen antimia.

Molemmat jäljellä olevat koristeomenapuut uudessa paikassa ja suojattuina.

Omena- ja luumupuita en ole ajatellut siirtää, joten niiden suojaaminen täytyy toteuttaa muutoin... Sain vinkin, että sepelikerroksen lisääminen juurien ympärille toimisi myös tehokkaana suojana  - myyrä ei pääse kaivautumaan sepelin läpi juurten kimppuun, toisaalta juuret jaksavat kasvaa sepelin läpi. Ihan varteenotettava vaihtoehto siis.

Kasveja postimyynnistä

Tilasin Viherpeukalot.fi-nettikaupasta kasveja. Paketti saapui ehjänä perille ja mitä siitä löytyikään:

Lamoherukkaa

Kangasajuruohoa

Sipuleita: tähtitulppaaneita, villitulppaaneita ja krookuksia. Sekä kaupanpäällisiksi muutama värililja.

Lamoherukan neljä ja ajuruohon kuusi astiatainta oli pakattu erillisiin pienempiin laatikoihin, jotka oli sijoitettu sipuleiden, lähetysselosteen sekä istutusohjeen kanssa isompaan laatikkoon. Kaikissa laatikoissa oli "hengitysreiät", ettei happi lopu.:) Viherpeukaloilta tuli s-postilla ilmoitus kun paketti oli lähetetty. Sitten seurasin lähetyksen etenemistä postin lähetysseurannan avulla. Kätevää - ja vähän liiankin helppoa.

Rhodoissa nuppuja

Olen onnistunut hoitamaan meidän rhodoja siihen malliin, että molemmissa on paljon nuppuja ensi kevään kukintoa varten. Vai pitäisikö ajatella, että nuppuja on kehittynyt hoidosta huolimatta. Nyt täytyy "vain" onnistua pitämään rhodot talven yli hengissä - jostain luin, että maltillinen syyslannoitus tai lannoittamatta jättäminen olisi viisainta. Kaiken a ja o on saada kasvu pysähtymään hyvissä ajoin, sekä riittävä kastelu kevätahavan varalta.

Cunningham's White

Myös Knap Hill -atsaleamme näyttää elinvoimaiselta. Ylipäänsä kaikki rhodomme ovat kasvaneet merkittävästi kokoa, jos vertaa tilanteeseen heti istuttamisen jälkeen.

Tältä osin kevät näyttää oikein lupaavalta.:)

Tapahtunut raksapuolella

Kesän aikana Harri on paukutellut - vai pitäisikö kirjoittaa näperrellyt - kiveystä eteen päin. Kaikkeen tuo mies suostuu kun vähän suostuttelee; puhukoon kuva puolestaan.:). Kuvassa näkyvä kivetty alue sijoittuu asfaltin ja (tulevan) nurmialueen väliin ja johtaa lipputangolle. Harri kaivoi lipputangon jalustalle kuopankin valmiiksi ja upotti kuoppaan muovisen sylinterin, johon jalusta aikanaan valetaan (tai vaihtoehtoisesti sylinteri otetaan pois ennen valua).

Tuossa se siippa istuskeli muutaman illan näpertelemässä kiviä paikoilleen. Kuvittele kuvassa näkyvälle kiveykselle toinen mokoma lisää (jää kuvan ulkopuolelle).

Saimme myös uuden vesitaskun rikkoutuneen tilalle. Harri teki reklamaation saumastaan vuotavasta vesitaskusta ja jo parin päivän kuluttua reklamaatiosta uusi vesitasku oli seinällä. Värinkin saimme valita uudesta värivalikoimasta. Esimerkillistä palvelua Houseman Oy:lta!

Uusi tummanharmaa vesitasku sopii hienosti talomme väreihin. Tuunaan vielä etulevystä (joka puuttuu kuvasta) keltaisen, et voilà!

Kesän aikana Harri on myös laudoittanut sisääntulokuistin sisäkaton sekä aloittanut rimoitusta. Lisäksi maalisuti on heilunut molempien kädessä. Syksy jatkuu raksaamisen osalta nyt niin, että sisääntulokuistin rimoituksen loppuunsaattaminen on ohjelmassa ensimmäisenä, sen jälkeen Harri siirtyy laudoittamaan katettujen terassien sisäkattoja. Minulle jää rimojen ja lautojen maalaaminen, minkä lisäksi puuhailen pihan kimpussa. Uusia kasveja on tulossa ja vanhojen siirtely jo hyvässä vauhdissa, mutta niistä lisää myöhemmin.