Hyvää juhannusta!

Juhannusruusu
Lähde: http://www.flickr.com/photos/jormakos/3757606297/

Istutusrondelli

Myöhässä, myöhässä... Nimittäin kevätmessuilta ostamani sipulit (juurakot?) odottelivat viime viikkoon asti istuttamista, kunnes vihdoin päätin tehdä asialle jotain. Pihassamme on lojunut toistakymmentä pihakiveä käyttämättömänä ja Hornborgin toimittamassa perennamultasäkissä oli vielä reilusti sisältöä (ja säkki piti saada siirrettyä pois rajan päältä), joten päätin sommitella kivistä pyöreän kohopenkin, täyttää sen perennamullalla ja istuttaa sipulit siihen.

Kivistä sommiteltu pyöreä istutuspenkki.

Syy myöhästymiseen on se, että unohdin sipulit ihan tyystin kunnes etsin autotallista jotain ja sipulipussi osui näkökenttääni. Vaikka sipuleiden istutuskausi päättyi jo toukokuussa järkeilin, että parempi istuttaa myöhässä kuin odottaa syksyyn, jolloin sipuleissa ei välttämättä ole enää elinvoimaa. Meillä ei siis ole kylmäsäilytystiloja - vielä, mutta Harrin autotalliin kaavailema jääkaappi voisi jatkossa toimia myös sipulivarastona, heh.;)

Syysleimu, pari pionia ja päivänliljat mullassa. Pussien mukana tuli tuollaiset kätevät "paikkamerkit".

Istutin siis syysleimua, pari pionia sekä päivänliljoja. Istutuspenkistä tuskin tulee kovin pysyvää ja jossain vaiheessa osa sen kasveista siirtyy jonnekin muualle. Pienellä onnenkantamoisella syysleimu, pionit ja päivänliljat itävät taimeksi ja talvehtivat niin, että vuoden kuluttua kesällä saamme nauttia niiden kukkaloistosta. Noh, pionien kukkittaminen voi olla pidemmän ajan projekti.

Kuukauden kasvi: sammalleimu

Toukokuun kasvi jäi välistä, joten kesäkuun kasviksi valitsin sammalleimun (Phlox subulata), joka tänä vuonna aloitti kukintansa jo toukokuussa ja kukkii edelleen monin paikoin. Sammalleimun kukinnasta sanotaan, että mitä aurinkoisempi paikka sitä komeampi kukinta. Olen kuitenkin havainnut, että hyvin viihtyvän sammalleimun kukinta on runsas myös varjommassa ja silloin kukinta myös jaktuu pidempään.

Phlox subulata
Lähde http://www.flickr.com/

Sammalleimu ei vaadi erityisempää hoitoa ja se viihtyy prahaiten laihassa, hiekkapitoisessa maassa, johon vesi ei jää seisomaan. Erilaiset hiekkapitoiset rinteet ja kivikot ovat oivallisia paikkoja istuttaa sammalleimua. Muutamassa vuodessa leimu kasvaa runsaaksi mättääksi, joka peittää alleen tehokkaasti myös rikkakasveja. Kukinta on mitä kaunein ja väreissä vaihtoehtoina ainakin pinkki, sininen, valkoinen... jopa raidallinen löytyy!

Istutin sammalleimuja itärajalle, vuorimäntyjen kaveriksi.

Sammalleimua voi lisätä jakamalla sekä - mielenkiintoista kyllä - myös pistokkaista. Jakaminen tulisi tehdä siinä vaiheessa kun kasvi kuivuu keskeltä. Vasta istutettua sammalleimua kannattaa kastella ensimmäisenä kesänä vähän enemmän, jotta juurtuminen onnistuisi hyvin. Talvella tulisi huolehtia, että kasvin päällä on lunta, joka suojaa sitä pakkasvaurioilta. Mahdollisista vaurioista huolimatta kasvi uusiutuu hyvin, jos juuristo on kunnossa. Kasvi kestää siis myös alasleikkausta.

Valkoinen sammalleimu
Lähde: https://commons.wikimedia.org/

Sammalleimu on kestävä maanpeittokasvi, jonka kukinto muodostaa värikkäitä mättäitä kevätpuutarhaan. Oma suosikkini!

Rakkautta ja...

Voimaa kasvuun ja kehitykseen.
Lähde: http://www.kekkila.fi/

... jos ei ihan Substralia niin jotain lannoitetta pihan kasveillekin tulisi kasvukauden aikana tarjoilla. Mutta mitä lannoitetta, milloin, kuinka paljon jne. Entä millaisella intensiteetillä lannoittaminen tulisi suorittaa, kun meidänkin tontilla on kohtuullisen tuoretta multaa, jota sinne viime kesänä kuutiokaupalla kuormattiin. Voiko kasveja ylilannoittaa?

Lannoittamista pohtiessani kipaisin rautakauppaan ja mukaan tarttui paria erilaista lannoitetta: Kekkilän Kastelulannoite, Kesäkukkalannoite sekä Havu- ja rodolannoite. Paikalliselta taimistolla sain myös ohjeen kiinnittää huomiota rodojen lannoittamiseen, sillä lannoituksen onnistuminen tänä kesänä näkyy runsaana kukintana ensi kesänä.

Lannoittamisen ideahan on antaa kasville ne ravinteet, jotka se tarvitsee meneillään olevalla kasvukaudella, mutta myös varmistaa  kasvin talvehtiminen ja seuraavan kevään kasvuunlähtö (sekä kukinta). Tästä syystä eri kasvuvaiheisiin ja -kausiin on tietysti oma lannoitteensa - kuinkas muutenkaan. On kevät-, kesä- ja syyslannoitteita, nurmikolle ja havukasveille omansa sekä tietysti kalkki. Lisäksi löytyy myös liuta muita, mm. lantapohjaisia lannoitteita, jotka soveltuvat esim. ruusujen tai perennojen lannoittamiseen.

Osa lannoitteista sekoitetaan kasteluveteen, osa annostellaan rakeina tai pelletteinä kasvien juurelle. Lannoituksen ajankohta on kirjattu tuoteselosteeseen: esim. Kekkilän Kastelulannoitetta tulee antaa ("kaikille puutarhan kasveille") touko - elokuussa, mutta Havu- ja rodolannoitetta sen sijaan ei saisi antaa kuin heinäkuun alkuun asti. Tulkitsen asian niin, että ikivihreät kasvit tarvitsevat pidemmän valmistautumisajan talvehtimiseen, jolloin niiden kasvua tukeva lannoittaminen tulee lopettaa ajoissa, jotta kasvin talven varalle tarvitsema energia ja ravinteet eivät hupene kasvuun.

Lannoittamisen syklin voisi siis summata jotenkin näin: Keväällä kasvit lannoitetaan kasvunlähdön varmistamiseksi sekä suoritetaan maan kalkitseminen jos se on päässyt kovin happamoitumaan - paitsi havukasvien ja rodojen osalta, jotka pitävät happamasta maasta. Kesällä kasvit lannoitetaan kasvukauden lannoitteilla aina elokuun alkupuolelle asti - patsi jälleen niitä havuja ja rodoja, joiden kesälannoittaminen tulee päättää jo heinäkuussa. Kasvukauden lannoittamisella varmistellaan jo seuraavan kevään ja kesän kasvuunlähtöä. Talvehtiminen turvataan kasvukauden lopussa annettavalla syyslannoitteella, joka tukee ravinteiden varastoitumista kasvin talvehtiviin osiin, kuten juuristoon. 

Kukkia

Näinkin tuoreessa pihassa on kevään mittaan puhjennut kukkaan yksi jos toinenkin kasvi. Ihan ensimmäiseksi aloitti kukinnan Pirilän kukkatalosta hankkimani valkoinen alppiruusu, Rhododendron "Cunningham's White", ja tällä hetkellä kukassa ovat sekä Knap Hill -atsalea Rhododendron "Hotspur Red"...

Knap Hill -atsalea kukassa.

 ...että Kotimainen FinE nukka-alppiruusu Rhododendron "Hellikki".

Hellikin kukinto on komean punainen.

Myös luumu- ja omenapuut kukkivat, tosin tuolla kukkimisella tuskin saadaan mitään kovin mahtavaa satoa.

Kolme kukkaa = kolme omenaa?

Koristeomenapuista yksi eli Musta Rudolf kukki runsaasti ja kaksi muuta jänikseltä säästynyttä Royaltya teki muutaman kukan.

Malus "Musta Rudolf"

Myös männyt kukkivat, niistä pensassembra näyttävimmin.

Pensassembran kukinto on tiilenpunainen.

Ihania kukintoja!

Tuhoja

Uutta versoa omenapuuhun.

Niin on kiirettä pitänyt viime aikoina, että blogin päivittäminenkin on jäänyt vähemmälle. Nyt yritän ryhdistäytyä ja kertoa, mitä viime syksynä istutetuille kasveille kuuluu.

Ihan täysin ilman tuhoja ei ensimmäinen (vajaa) vuosi ole sujunut. Ensinnäkin, suojauksista huolimatta, jänö naposteli yhden koristeomenapuista täysin kuoliaaksi (oli peijakas päässyt runkosuojan alapuolelta puuntyveen käsiksi) ja yhden omenapuun sellaiseen kuntoon, että jouduin leikkaamaan puun latvaosan kokonaan pois. Omenapuu on sittemmin tehnyt versoja leikkauskohdan alapuolelle, joten ajattelin seurata, josko omenapuusta tulisi vielä jotain. Älkää siis luottako pelkkiin runkosuojiin vaan reippaasti kunnon verkko puun ympärille viimeistään alkusyksystä - muuten "väiski" kiittää.

Pystyyn kuivunut tuija.

Ahava eli kevätkuivuus oli tänä keväänä poikkeuksellisen paha. Meillä se koetteli paitsi etelärajan tuija-aitaa myös yhtä pensassembroista. Suurin osa tuijista selvisi ahavasta, osa täysin vahingotta, osa sieltä täältä kuivahtaen. Kolme pienempää tuijaa sai kuitenkin enemmän siipeensä ja näistä ainakin kaksi on mitä ilmeisemmin pystyyn kuivuneita. Kevään ja kesän kastelu sekä lannoittaminen näyttää korjaavan tilannetta, minkä lisäksi olen napsinut pahimpia kuivia kohtia pois oksasaksilla. Kaupoista saa myös havupuubalsamia, jonka pitäisi piristää juuri ahavan koettelemia havukasveja. Kaiken kaikkiaan tuijat selvisivät hyvin ja oleellinen tekijä selviämisessä näyttää olleen lumi ja sen suojaava vaikutus, sillä pitkään lumen sisällä olleet selvisivät paremmin kuin ne, joiden ympäriltä lumi suli ensimmäisenä.

Kukkiva pensassembra

Toisen pensassembramme kohtaloksi koitui paitsi ankara ahava myös se, että latvus on jossain vaiheessa revennyt joko lumen painosta tai muuten - jänö ainakin oli lumessa näkyneiden jälkien perusteella loikkinut sembrojen yli pariinkin kertaan. Toisenkin sembran latva oli revennyt, mutta pienen paikkaamisen jälkeen kyseinen sembra näyttää toipuneen hyvin ja on kukkinut punaisilla kukilla koko alkukesän.

Japaninmarjakuusista raportoin jo aiemmin. Niiden osalta päädyin leikkaamaan ruskettuneet latvukset pois. Käsittääkseni marjakuusi kestää enemmänkin leikkaamista, jopa muotoilua. Hengissä siis ovat edelleen kaikki, myös siirretty yksilö.

Syyshortensian uusi alku?

Omaan piikkiini mene varrellisen syyshortensian "tuhoaminen". Syksyllä isojen kukintojen paino oli liikaa kasvin oksille, jotka tukemisesta huolimatta taittuivat tuulessa ja sateessa. Napsin oksia pois jo syksyllä ja nyt keväällä leikkasin koko latvuksen irti vain havaitakseni, että varsi alkoi puskea uutta versoa sieltä täältä. Lopulta lyhensin koko varren lähes maan tasalta, ajatuksena kasvattaa matala pensasmainen syyshortensia. Varrelliset, isokukkaiset kasvit kannattaa siis tukea hyvin, jotta kukinto ei pääse veden tai tuulen painosta taittamaan latvusta. Saa nähdä, miten hortensialle käy.

Vuorimännyt elossa ja hyvässä voinnissa.

Syyshortensian versomisesta tuli mieleeni - syksyllä istuttamani kolme syreeniä ovat venehtäneet alkukesän aikana ihan uskomattomiin mittoihin. Kukkia ei tänä keväänä tullut, mutta kokoa on alkuperäiseen nähden tällä hetkellä noin nelinkertaisesti. En enää ihmettele, miksi syreeni on suosittu aitakasvi: se on ilmeisen kestävä, jänöt eivät siitä välitä, se kasvaa ihan hullunlailla ja on vielä kauniskin. Yritän nyt varmistella ensi kevään kukkimista järkevällä lannoittamisella.

Länsirajan vuorimäntyrivistö on talvehtinut hyvin, jopa ne kaksi yksilöä, jotka istutin todella myöhään syksyllä. Kaikkiin on tulossa reipas vuosikasvu, joten kysymys kuuluu: Typistänkö jo tänä kesänä vai pitäisikö odottaa vielä vuosi?

Peucen eli makedonianmännyn oksa

Talomme länsipuolelle istutetut makedonianmännyt ovat niin ikään selvinneet hyvin talvesta. Myös itärajan kolme koristeomenapuuta sekä hyötypuutarhamme omena- ja luumupuut, jotka eivät päätyneet jänön ruuaksi, ovat hyvin elossa. Vaikka tuhoja on tullut, en ajatellut heti rynnätä taimikauppaan ostamaan uusia kasveja menetettyjen tilalle. Syksyllä katselen, minkälaisia tarjouksia tulee vastaan ja panostan taas syysistutuksiin. Siihen asti keskityn hoitamaan näitä jo hankittuja, vielä hengissä olevia kasvejamme.